Ratkaisukeskeinen lyhytterapia
Moni pelkää terapiaan hakeutumista siksi, että kuvittelee joutuvansa penkomaan koko elämänhistoriansa läpi ennen kuin mikään muuttuu. Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä painopiste on tosiaan toisaalla; siinä millaista elämää haluat elää ja miten sinne kenties päästään. Menneiden kokemusten kuuluukin saada prosessissa aikansa ja paikkansa, mutta työskentely suuntautuu pääosin siihen, mikä tukisi sinua tästä eteenpäin. Pyrimme esimerkiksi tutkimaan hieman kuin mallina sitä, mikä on jo nyt toimivaa, sen lisäksi mitä toisaalta haluat sen tilalle, mikä ei toimi.
Ratkaisukeskeistä lähestymistapaa voisi kuvailla toivon ja toipumisen terapiaksi. Terapiassa ollaan kiinnostuneita siitä, mikä on sinulle tärkeää ja merkityksellistä ja mihin toivot muutosta elämässäsi. Valmiita ratkaisuja ei tietenkään ole tarjolla.
Sen sijaan taustalla on ajatus siitä, että ihmiset usein tietävät miten he voivat ratkaista ongelmansa. He eivät vain vielä tiedä tietävänsä sitä, tai eivät vielä kykene näkemään mahdollisesti silmien edessä olevaa ratkaisua. Tämä saattaa hyvinkin päteä myös sinun tilanteessasi.
Dialogin voima korostuu myös ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa; me kaikki tarvitsemme toisten esittämiä erilaisia näkemyksiä, kokemuksia ja vastaväitteitäkin. Keskinäisen vuoropuhelun avulla voimme myös nähdä mahdollisten rajoitustemme yli, ja tämän toivon tapahtuvan aika-ajoin myös itselleni terapeuttina. Keskustelujen muutosvoima auttaa näkemään asiat eri valossa ja näin tulemme laajentaneeksi ymmärrystämme.
Tapamme tulkita ympäröivää maailmaa ja omaa toimintaamme sen osana, leimaavat usein melkoisen vakiintuneet kaavat ja ajattelumallit. Joskus näitä malleja on hyvä hieman kyseenalaistaa, tai ainakin pyrkiä tarkastelemaan eri kulmasta. Voihan olla, että uusi tulkintatapa olisi itsen hyvinvoinnille hyödyllisempi?
"Allow yourself to see, what you don't allow yourself to see."
Kuinka pitkä lyhytterapia voi olla?
Pikaratkaisuja ei yleensä elämänhaasteissa ja mielenkiemuroissa ole, joten työskentelyn kestoa ja tapaamiskertojen määrää ei oikein voi ennalta määritellä. Lyhytterapiaprosessille ei ole myöskään asetettu mitään absoluuttisen tarkkoja rajoja. – Yleensä tapaamiskertojen määrä kuitenkin sijoittuu jonnekin yhden ja neljänkymmenen välille. Keskimäärin tavoite saavutetaan 10 tapaamiskerran sisällä. Tuota pidemmät prosessit eivät kerro työskentelyn epäonnistumisesta, tehottomuudesta tai tavoitteen asettelun virheistä; enemmänkin yksilöllisestä tarpeesta ja inhimillisten elämäntilanteiden moniulotteisuudesta. Aluksi tapaamisten on hyvä ajoittua tiiviimmin, jotta intensiteetti säilyy ja tapaamisista saadaan mahdollisimman suuri liikkeellepaneva terapeuttinen hyöty.
Vähitellen tapaamisten välejä voidaan pidentää, ja terapiasuhde voi jatkua harvakseltaan toteutettavana maadoittavana taustatukena. – Kunnes et enää siitä hyödy, tai sitä muuten tarvitse.
Etenemiseen vaikuttavat lähtötilanteesi, voimavarasi, tavoitteesi, ja yhteistyömme sujuvuus. Mikään terapeuttinen apu ei mene perille, jos keskustelukumppanit ovat täysin eri aaltopituudella tai että asiakas kokee ettei tule nähdyksi ja kuulluksi asiansa kanssa. Siksi onkin tärkeää antaa aluksi hieman aikaa tutustumiselle ja luottamuksen rakentumiselle. On myös täysin ok todeta missä tahansa prosessin vaiheessa, että tämä ei nyt minun kohdallani toimi.
Kokonaisprosessin pituus riippuu siis monesta tekijästä ja tietenkin siitä, mitä kaikkea keskustelumme nostavat pintaan. Vaikka itse en lyhytterapeuttina aktiivisesti ”kaivele” mitään menneisyydestäsi, on sinun itsesi tietenkin sallittua nostaa esiin mitä tahansa katsot hyvinvointisi kannalta tarpeelliseksi. Vaikka kyse ei ole psykoterapiasta, voidaan siis myös lyhytterapiaviitekehyksessä tarvittaessa vierailla menneissä tapahtumissa. – Ihan mikä sinusta tuntuu luontevalta ja turvalliselta. Keskustelujen pääasiallinen funktio on tällöin vakauttaminen ja tavoite kenties uudenlaiseen asemoitumiseen menneeseen nähden.
Mitä terapiassa tapahtuu?
Terapeutin tehtävänä ei ole kertoa, millainen sinun ”pitäisi” olla, mitä sinun kuuluisi tuntea tai minkälaista elämää sinun tulisi elää. Sinun tapasi nähdä asiat ovat lähtökohtana kaikelle seuraavalle. Ulottuvillasi on monenlaisia voimavaroja -vaikka ne nyt tuntuisivatkin olevan hukassa. Tavoitteena on löytää nämä ja vahvistaa niitä eteenpäin. Minun tehtävänäni on huolehtia tästä.
Suuretkin muutokset koostuvat usein pienistä askelista. Näiden konkretisointi ja koon suhteuttaminen tällä hetkellä käytettävissä oleviin resursseihisi on etenemisen edellytys. Voimme esimerkiksi pohtia sitä, mikä olisi ensimmäinen merkki siitä, että asiat sujuvat hieman paremmin? Tai mahdollisesti tutkia sitä, milloin ongelma on ollut lievempi tai kokonaan poissa? Teetkö jo nyt, vaikka tiedostamattasi, jotakin joka auttaa edes vähän?
Tämänkaltaisten tutkivien kysymysten avulla massiiviselta tuntuva muutostavoite voi alkaa näyttää saavutettavalta, eikä enää omaan kokoosi nähden ylivoimaiselta.
Kokonaisuus ei ole terapiasuhteessa pelkästään osiensa summa; yhteistoiminnassa se jokin osapuolten yhdessä synnyttämä elementti ja liike on olennainen osa prosessia. Tähän eivät kielimallit tule kykenemään koskaan.
Omaan osuuteeni kokonaisuudessa vaikuttaa vahvasti tietenkin omat ammatilliset ja henkilökohtaiset kokemukseni, arvoni, sekä oma lähestymistapani vuorovaikutustilanteisiin. Tapaani edetä vaikuttaa luontainen pyrkimykseni päästä asian ytimeen, ja tyylini voi olla toisinaan ravistelevakin, itsetarkoitus se ei tosin koskaan ole. Sinun osuutesi on tietenkin tässä vaiheessa mysteeri, ja se, tuntuuko terapiasuhteemme luontevalta ja sinua oikealla tavalla tukevalta ja haastavalta, selviää vasta kokeilemalla.
Puoleltani pyrkimys on joka tapauksessa päästä kohti aidon kohtaamisen dialogia, jossa kysymykset pyrkivät auttamaan sinua tekemään itsellesi ja omalle hyvinvoinnillesi tärkeitä oivalluksia. Ulkopuolelta tulevat neuvothan harvoin jaksavat kannatella kovin pitkälle, ja vanha sananlasku: ”Kannettu vesi ei kaivossa pysy” on mielestäni tässä suhteessa jossain määrin osuva. On tosin myös tilanteita, joissa selkeät toimintaohjeet voivat olla paikallaan, vaikka itse päätöksesi teetkin.
Joskus tarpeelliset uudelleentulkinnat ja merkityksenannot vaativat ongelman ytimen kiertelyä ja kaartelua, toistoja ja uudelleensanoittamisia. Toisinaan taas oivallukset voivat syntyä kirkkaasti yhdestä sopivasta lausahduksesta tai kysymyksestä. Ja kun muutos käynnistyy, se voi jatkaa kehkeytymistään ja kehittymistään terapiasuhteen päättymisen jälkeenkin. -Joka on hyvä tehdä suunnitellusti, jotta varmistumme siitä, että et tukeani enää tarvitse.
Tarjoamani tuki on matalan kynnyksen terapeuttista keskusteluapua, johon ei tarvita lähetettä tai diagnoosia. Tapaamiset eivät ole Kela-korvattavia, eikä niistä tehdä Kanta-kirjauksia. Teen tapaamisistamme lyhyet muistiinpanot työskentelyni tueksi. Näistä manuaalimuistiinpanoista sinua ei voida tunnistaa ja ne säilytetään lukitussa laatikostossa terapiasuhteemme keston (+ 12 kk) ajan.