Miksi ihmissuhde voi tuntua raskaalta, vaikka kaikki näyttää ulospäin hyvältä?

Joskus ihmissuhteessa ei ole mitään yhtä suurta ongelmaa, jota voisi sormella osoittaa ja todeta, että vika piilee juuri tässä. Ei ole välttämättä jatkuvia riitoja, huutamista tai näkyvää draamaa. Silti jokin tuntuu raskaalta tai olevan pielessä. Saatat miettiä jatkuvasti mitä toisen päässä liikkuu, varot sanojasi ja pyrit ennakoimaan tilanteita välttääksesi ristiriitoja. Kuin vaivihkaa omat tarpeesi jäävät taka-alalle yhä uudelleen ja uudelleen. –Kunnes et enää oikein edes tunnista mitä ne ovat.

Ulospäin kaikki voi näyttää hyvältä. Arki toimii, yhteiset asiat sujuvat eikä kukaan ympärillä välttämättä näe mitään huolestuttavaa. Silti sinä tunnet, että kaikki ei ole hyvin.

Kaikki kuormittavat ihmissuhteet eivät tietenkään ole välttämättä vahingollisia, eikä raskas olo tarkoita automaattisesti, että toinen ihminen tekee jotain väärin. Joskus suhteessa voi olla erilaisia tarpeita tai vuorovaikutuksellisia eroja, ja nämä eivät vain yksinkertaisesti kohtaa. Mutta jos joudut jatkuvasti säätämään omaa olemistasi pienemmäksi ja ”munankuorilla kävelystä” on tullut sinulle normaalia, suhde ei luultavasti edistä hyvinvointiasi.

Kun varuillaan olemisesta tulee normaalia

Ihminen sopeutuu hämmästyttävän monenlaisiin tilanteisiin. Jos joudumme pitkään tarkkailemaan ympäristöämme tai toisen ihmisen mielialoja, voi siitä vähitellen tulla automaattinen toimintatapa. Voihan olla, että olet aina kulkenut tuntosarvet pystyssä aistien läheistesi tunnetiloja. Siitä on voinut tulla sinulle selviytymisstrategia, jonka turvin olet saanut muuten arvaamattomaan arkeesi jonkinlaista ennakoitavuutta ja hallinnantunnetta.

Jatkuva ympäristön ja tunneilmapiirin tarkkailu ja ennakointi kuluttaa kuitenkin huomaamattamme paljon energiaa. Valppaana ololla on hintansa, emmekä välttämättä huomaa sitä ennen kuin tilanne syystä tai toisesta muuttuu ja tulemme tietoisemmaksi asiasta. Muutos –sitähän kuormittavasta ihmissuhteesta toipuminen edellyttää– käynnistää prosessin, jossa huomiomme ei enää kohdistukaan ympäristön mahdollisiin uhkatekijöihin. Saatamme havahtua huomaamaan, kuinka kuormittuneita todellisuudessa olemme olleet jo mahdollisesti pitkäänkin. Joskus toipuminen voikin näyttäytyä totaalisena uupumuksena ja kokemuksena siitä, että nimenomaan toipuminen on raskasta. Ehkä kyse ei kuitenkaan ole siitä, että toipuminen sinällään kuluttaisi voimia, vaan siitä, että sen ensiaskeleet paljastavat kuinka paljon voimia selviytymiseen ja jatkuvaan varuillaanoloon on kulunut. Paradoksaalisesti toipuminen voi siis tuntua alkuun raskaammalta kuin haasteellisen elämäntilanteen keskellä eläminen.

Omia kokemuksia ei tarvitse todistella

Jos sinua ja kokemustasi on jatkuvasti kyseenalaistettu tai vähätelty, sinullekin on voinut tuntua turvallisemmalta tehdä samoin. ”Ei tämä nyt niin vakavaa ole”, ”Teen tästä nyt varmaan liian suuren asian” tai klassinen ”Ehkä olen vain liian herkkä” ovat tyypillisiä mantroja, jotka ehkä jossain vaiheessa ovat voineet auttaa jaksamaan, mutta pidemmän päälle ne vain etäännyttävät sinua kauemmas itsestäsi ja omista tarpeistasi. Kokemuksiamme ei voi kukaan muu määrittää, ja jos näiden selityslauseiden alkulähde on jossain muualla kuin aidossa itsetutkiskelussa, ne eivät kerro sinusta. -Ehkäpä jonkun toisen tarpeesta suhteessa sinuun?

Kokemuksen merkitystä ei määritä myöskään se, miltä se näyttää ulkopuolisen silmissä. Jos jokin ihmissuhde kuormittaa, vie voimia tai saa sinut epäilemään itseäsi jatkuvasti, kokemuksesi on tärkeä ja ansaitsee tulla kuulluksi. Ja vaikka ne määrittyvät ensisijaisesti sisältäpäin, on hyvä tulla tietoiseksi siitä, että meillä on joskus tulkintoihin liittyviä automatisoituneita kaavoja.

Muutos voi alkaa pysähtymisestä

Ratkaisut eivät yleensä löydy heti. Joskus ensimmäinen askel on yksinkertaisesti pysähtyä tarkastelemaan omaa tilannettaan. Mitä minulle kuuluu juuri nyt? Mitä olen kantanut yksin? Mitä oikeastaan tarvitsen?

Usein jo näiden kysymysten äärelle pysähtyminen voi avata hieman lisää tilaa hengittää. Ehkä aloitat niistä?

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ratkaista kerralla eikä yksin.

Lue ratkaisukeskeisestä lyhytterapiasta täältä.